hormonikorvaushoito

4.9.2026

Vaihdevuosilääke on loppu apteekista – mitä tehdä?

Kun tuttua hormonivalmistetta ei löydykään apteekista, se aiheuttaa potilaille harmia, huolta ja vaivaa. Vaihdevuosioireiden hoitoon löytyy korvaavia tuotteita, mutta ne vaativat uuden reseptin hoitavalta lääkäriltä.

Teksti Virpi Ekholm
Kuvat Istock

Monilla ihon kautta annosteltavilla hormonivalmisteilla on ollut viime aikoina vaikeita saatavuusongelmia. Pulaa on erityisesti estogeenisuihkeista ja -laastareista, joita käytetään naisten vaihdevuosioireiden hoidossa.

Gynekologi Leena Väisälä kertoo, että hormonivalmisteiden saatavuushaasteet hankaloittavat näitä lääkkeitä käyttävien naisten elämää.

– Kun lääkärin määräämää hormonivalmistetta ei olekaan apteekeissa saatavilla, potilaan pitää miettiä, mistä hän saisi uuden reseptin toiselle lääkkeelle. Voi mennä useita päiviä, ennen kuin esimerkiksi terveyskeskuksesta saa korvaavan reseptin, Väisälä kuvailee.

Jos nainen on käyttänyt vaihdevuosioireiden hoidossa laastaria tai suihketta, jota ei nyt löydy apteekkien varastoista, vaihtoehtona on yleensä estrogeenia sisältävä geeli. Apteekki ei voi kuitenkaan suoraan vaihtaa näitä valmisteita toisiinsa, vaan se vaatii hoitavan lääkärin arvion ja uuden reseptin.

Estrogeenia on saatavilla myös tabletteina, mutta niiden vaikutus on hieman erilainen kuin ihon kautta annosteltavilla lääkkeillä. Iholle annosteltava estrogeeni on tablettihoitoa turvallisempi vaihtoehto, jos käyttäjällä on verisuonitukoksen riskitekijöitä.

– Jos nainen käyttää hormonivalmistetta, jota ei ole nyt apteekeissa saatavilla, hänen kannattaa olla hyvissä ajoin omaan hoitavaan lääkäriin yhteydessä. Näin hän ehtii saada korvaavan reseptin ajoissa, ennen kuin kotona olevat lääkkeet loppuvat, eikä lääkehoitoon tule taukoa, Väisälä neuvoo.

”Vaihdevuosioireet eivät sinänsä ole räjähtäneet nousuun, mutta viime vuosina niiden hoito hormonivalmisteilla on lisääntynyt selvästi.”

Vaihdevuosilääkkeiden kysyntä on kasvanut

Apteekit eivät voi vaikuttaa siihen, onko jotain lääkevalmistetta riittävästi saatavilla Suomessa vai ei.

Saatavuushäiriöiden taustalla voi olla esimerkiksi lääkkeiden kansainvälisiä tuotanto-ongelmia tai kysynnän nopea kasvu. Lääkkeiden toimitusketjut raaka-aineista lopputuotteisiin ovat pitkiä, jolloin yhden toimijan ongelmat heijastuvat helposti koko ketjuun. Kun tuotteista on pulaa, eniten kärsivät usein juuri pienet maat, kuten Suomi.

Yliopistonlehtori Heli Bollström Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnasta kertoo, että vaihdevuosilääkkeiden kysyntä on kasvanut maailmanlaajuisesti ennakoitua nopeammin. Lääkkeiden valmistajat eivät ole välttämättä ehtineet lisätä tuotantoa samassa tahdissa.

– Vaihdevuosioireet eivät sinänsä ole räjähtäneet nousuun, mutta viime vuosina niiden hoito hormonivalmisteilla on lisääntynyt selvästi. Vaihdevuosioireista puhutaan nyt aiempaa enemmän, niiden hoitoa suositellaan herkemmin ja myös tutkimusnäyttö hormonihoidoista on lisääntynyt ja täsmentynyt.

Aiemmissa tutkimuksissa vaihdevuosien hormonihoitoon liitettiin haittoja, kuten kohonnut rintasyövän tai sydän- ja verisuonisairauksien riski. Uusi tutkimustieto on kuitenkin osoittanut, että riskejä on aiemmin liioiteltu ja hormonihoito on useimmille naisille turvallista. Kun pelot ovat hälvenneet, myös valmisteiden käyttö on lisääntynyt.

Kuka tahansa ei voi paikata puutetta

Heli Bollström toteaa, että estrogeenisuihkeita tai -laastareita valmistaa vain muutama lääkeyhtiö maailmassa. Siksi yhdenkin toimijan ongelmat vaikuttavat nopeasti kyseisten lääkkeiden saatavuuteen.

– Kun kyseessä ovat lääkkeet, kuka tahansa ei voi ryhtyä valmistamaan tuotteita lisää, vaan niiden tulee täyttää tarkat laatu-, turvallisuus ja tehovaatimukset. Ne eivät ole kulutustuotteita, joiden tuotantoa voisi noin vain lisätä, Bollström huomauttaa.

Ihon kautta annosteltavien hormonituotteiden valmistaminen on teknologisesti vaativaa, sillä esimerkiksi hormonilaastarin tulee kiinnittyä ihoon luotettavasti ja lääkeaineen tulee vapautua tuotteesta elimistöön tasaisesti. Niiden valmistaminen vaatii siis erityisosaamista.

Usein, jos lääkärin määräämää lääkettä ei ole jostain syystä saatavilla, tilanne voidaan ratkaista apteekissa vaihtamalla se toiseen, samaa vaikuttavaa ainetta sisältävään valmisteeseen. Estrogeenisuihkeille ja -laastareille ei kuitenkaan ole markkinoilla vaihtokelpoisia, kilpailevia valmisteita, vaan korvaavat tuotteet vaativat uuden reseptin.

Kun lääkärit kirjoittavat yhä enemmän reseptejä toiselle valmisteelle, sen menekki kasvaa. Seurauksena on, että pian myös korvaava tuote saattaa loppua apteekeista.

Osa kokee, että hoito heikkenee

Leena Väisälän mukaan jokaiselle vaihdevuosioireista kärsivälle naiselle löytyy kyllä korvaava lääkevalmiste. Osa naisista kuitenkin kokee, että alkuperäinen lääke olisi sopinut heille paremmin.

– Kahdesti viikossa vaihdettava laastari vapauttaa hormonia tasaisemmin kehoon verrattuna geeliin, joka annostellaan kerran päivässä. Lisäksi osa naisista kokee laastarin tai suihkeen käytön geeliä mukavammaksi.

Saatavuusongelmat aiheuttavat ylimääräistä työtä myös lääkäreille, jotka hoitavat naisten vaihdevuosioireita. Väisälä sanoo itse kirjoittavansa korvaavat reseptit maksutta, mutta osa yksityisistä gynekologeista saattaa periä työstä lisämaksun, varsinkin jos he uusivat muiden kuin omien potilaidensa reseptejä.

– Usein kirjoitan potilaalle varmuuden vuoksi reseptin kahteen eri valmisteeseen, jotta ainakin toista niistä löytyisi apteekeista.

Joissain tapauksissa lääkäri voi hakea potilaan hoitoon erityislupaa ulkomaiselle valmisteelle, kuten toisessa maassa myytävälle estrogeenilaastarille. Myös erityislupaa edellyttävien valmisteiden saatavuudessa voi kuitenkin olla haasteita, sillä kyseisistä lääkkeistä on pulaa maailmanlaajuisesti.

Joskus lääkettä voi löytyä jonkin toisen apteekin varastosta, vaikka omasta apteekista se olisi päässyt jo loppumaan. Lääkevalmisteiden saatavuuden eri apteekeissa voi tarkistaa helposti apteekki.fi-sivustolta.

Artikkeli Vaihdevuosilääke on loppu apteekista – mitä tehdä? julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Ärtyvä suoli tykkää kasvisruokavaliosta

Kasvispainotteinen planetaarinen ruokavalio saattaa tuoreen tutkimuksen perusteella auttaa välttymään ärtyvän suolen oireyhtymältä.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Kasvispainotteinen planetaarinen ruokavalio saattaa tuoreen tutkimuksen perusteella auttaa välttymään ärtyvän suolen oireyhtymältä.

Planetaarista ruokavaliota tarkimmin noudattavilla todettiin tutkimuksessa ärtyvän suolen oireyhtymä noin kolmanneksen epätodennäköisemmin kuin osallistujilla, joiden ruokavaliot olivat kaukana planetaarisesta. Yhteys havaittiin kymmenvuotisessa seurannassa ja etenkin alle 60-vuotiailla ja naisilla.

Planetaarinen ruokavalio on ruokavaliosuositus, joka pyrkii yhdistämään ihmisen terveyden ja maapallon kestävyyden. Siinä suositaan kasviksia, hedelmiä, palkokasveja, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja kalaa ja käytetään kohtuudella kananmunia, siipikarjaa ja maitovalmisteita. Punaisen lihan käyttö pidetään vähäisenä.

Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii noin 10-20 % suomalaisista.

Kasvispainotteiset ruokavaliot on tiedetty terveellisiksi jo pitkään, ja nyt julkaistut tulokset lisäävät näyttöä entisestään. Planetaarisen ruokavalion on todettu liittyvän myös pienempään tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja syöpäsairauksien riskiin.

Tutkimuksessa käytettiin UK Biobank -aineistoa ja 177 000:n keskimäärin 56-vuotiaan kymmenvuotisia seurantatietoja. Yli kymmenen vuoden seurannan aikana heistä 2 700 sairastui ärtyvän suolen oireyhtymään.

Artikkeli Ärtyvä suoli tykkää kasvisruokavaliosta julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Fyysisesti raskas työ ei ehkäise dementiaa

Vapaa-ajan liikunta on yhdistetty pienempään muistisairauksien riskiin, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan fyysisesti kuormittavalla työllä on päin vastainen vaikutus.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Vapaa-ajan liikunta liittyy pienempään muistisairauksien riskiin, mutta työssä tapahtuva tai työmatkaliikunta eivät välttämättä vaikuta samoin. Tuoreen meta-analyysin tulokset viittaavat siihen, että liikunnan yhteys muistisairauksiin voi riippua siitä, missä yhteydessä se tapahtuu.

Tiedot käyvät ilmi 74 tutkimuksen aineistot ja yli 4 miljoonan aikuisen tiedot kattavasta meta-analyysista. Tutkimusten seuranta-ajat olivat keskimäärin kymmenen vuoden luokkaa, ja niiden aikana yhteensä 64 000 osallistujaa sairastui dementiaan.

Vapaa-ajan liikuntaa harrastavat sairastuivat dementiaan neljänneksen epätodennäköisemmin kuin vain vähän vapaa-ajallaan liikkuvat, tulokset osoittivat.

Työperäinen fyysinen aktiivisuus ja työmatkaliikunta eivät liittyneet pienempään dementiariskiin, vaan meta-analyysissa niiden havaittiin keskimäärin liittyvän suurempaan riskiin. Näyttö perustui kuitenkin melko vähäiseen tutkimusmäärään etenkin työmatkaliikunnan osalta.

Eriarvoisuus vaikuttaa tuloksiin

Tulokset vahvistavat näyttöä vapaa-ajan liikunnan ja dementiariskin yhteydestä, mutta herättävät myös kysymyksiä työssä ja työmatkalla tapahtuvan fyysisen kuormituksen vaikutuksista. Fyysisesti raskas työ voi olla hyvin yksipuolista ja kuormittavaa, ja tutkimusten mukaan se usein liittyy myös alhaisempaan sosioekonomiseen asemaan ja moniin riskitekijöihin, jotka saattavat suurentaa dementiariskiä. Työmatkaliikunta sekään ei kaikissa maissa automaattisesti tarkoita esimerkiksi vapaaehtoista pyöräilyä toimistolle, vaan voi olla käytännön sanelema pakko pienituloisille.

Tutkijat huomauttavat, etteivät etenkään työ- ja työmatkaliikuntaa koskevat tutkimukset olleet kovin korkealaatuisia ja niiden yhteyksiä dementiariskiin pitäisi selvittää lisää paremmissa ja suuremmissa tutkimuksissa. Globaalisti ihmiset ovat myös hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, millaiset mahdollisuudet heillä on vapaa-ajan liikuntaan ja millaista fyysinen rasitus töissä on.

Artikkeli Fyysisesti raskas työ ei ehkäise dementiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

ravintolisät

1.9.2026

Somessa trendaavat ravintolisät lupaavat suuria – mikä on totuus?

Sosiaalisessa mediassa markkinoidaan ravintolisiä, joihin liitetään suuria lupauksia hyvinvoinnista. Asiantuntijoiden mukaan useimpien hyödyt jäävät kuitenkin vähäisiksi.

Teksti Eve Risto
Kuvat Istock

Sosiaalisen median hyvinvointikuplasta löytyy paljon puhetta ravintolisistä. Tutun terveysinfluensserin laatima, vakuuttavalta kuulostava tietoisku saa helposti miettimään, olisiko myös omalla kohdalla syytä satsata terveyteen ottamalla tueksi purkki tai pari.

Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab tunnistaa ilmiön liiankin hyvin.

– Terveydenhuollon ammattilaisille tämä on usein turhauttavaa. Tutkimusnäytön mukaan ravintolisiä käyttävät eniten ne, jotka eivät niitä tarvitse, Schwab kertoo.

Perusterve ihminen saattaa siis napata tupla-annoksen turhaan. Toisella äärilaidalla taas on potilas, joka kieltäytyy ravintolisästä, vaikka sitä suositeltaisiin hänelle lääketieteellisin perustein.

Schwab painottaa, ettei mikään yksittäinen tuote korvaa riittävää unta, liikuntaa ja tasapainoista ruokavaliota. ”Tylsien” perusasioiden tulisi siis olla kunnossa.

Terveyskuplassa pyörivät muotisanat vievät huomion helposti epäolennaisuuksiin. Eksoottisten nimien tutkimisen sijaan usein fiksuinta olisi kerrata, onko tutuimmille ravintolisille tarvetta. Niihin kuuluvat esimerkiksi D-vitamiini ja kalsium.

– Jos epäilee, ettei saa niitä riittävästi, voi omaa tilannettaan arvioida netistä löytyvillä laskureilla tai ravitsemusterapeutin vastaanotolla, Schwab sanoo.

”Arvioiden mukaan jopa kolmasosa lääkkeiden tai ravintolisien vaikutuksista saattaa liittyä vankkaan uskoon siitä, että aine todella toimii.”

Onko kreatiinista apua kotikuntoilijalle?

Kreatiini on urheilijoille tuttu valmiste, jota käytetään muun muassa lihasmassan kasvattamiseen ja ylläpitoon.

Somessa sitä tarjotaan suorituskyvyn parantajaksi ja arkea energisoivaksi ratkaisuksi. Mutta hyötyykö siitä myös tavallinen arkiliikkuja?

Urheiluravitsemuksen asiantuntija ja laillistettu ravitsemusterapeutti Vili Jaakola ei tyrmää ajatusta, että kreatiinista voisi olla iloa perusterveelle aikuiselle.

– Esimerkiksi vanhemmalla iällä, kun toimintakyky ja lihasmassa heikkenevät, voi kreatiinista periaatteessa olla hyötyä, hän sanoo.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös huomattu, että kreatiini saattaa parantaa kognitiota eli tiedon käsittelyä esimerkiksi stressitilanteessa.

Haittavaikutuksia kreatiinilla ei juurikaan ole, kunhan käyttäjä on terve. Suuri kerta-annos voi aiheuttaa vatsaoireita, ja urheilijoilla se tuppaa nostamaan painoa, sillä kreatiini varastoituu lihaksiin ja sitoo nestettä.

Asiantuntijoina ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, urheiluravitsemuksen asiantuntija ja laillistettu ravitsemusterapeutti Vili Jaakola sekä Ruokaviraston erityisasiantuntija Anna Mizrahi.

Artikkeli Somessa trendaavat ravintolisät lupaavat suuria – mikä on totuus? julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Endometrioosilla yhteys tyypin 2 diabetekseen

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on lähes puolet suurempi naisilla, jotka sairastavat endometrioosia. Syynä voi olla endometrioosiin liittyvä pitkäaikainen tulehdustila.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Endometrioosia potevat naiset saattavat olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan riski havaitaan etenkin tiettyjä endometrioosin alatyyppejä sairastavilla.

Endometrioosin suomenkielinen nimi on kohdun limakalvosirottuma. Siinä kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla.

Tutkimuksessa hyödynnettiin lähes 3 miljoonan naisen terveysrekisteritietoja vuosilta 1996–2021. Keskimäärin 11-vuotisen seurannan aikana noin 100 000 naisella todettiin endometrioosi.

Endometrioosia sairastaa noin joka kymmenes nainen.

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana oli lähes puolet suurempi naisilla, joilla todettiin endometrioosi. Riski oli vielä suurempi naisilla, joiden endometrioosi oli epätyypillinen ja sijaitsi esimerkiksi lantion ulkopuolella. Myös premenopausaaliset sekä naiset, joiden painoindeksi oli alle 30, olivat suurentuneessa sairastumisvaarassa, jos heillä oli endometrioosi.

Tutkimuksen aineistosta ei voi päätellä, mistä endometrioosin ja tyypin 2 diabeteksen yhteys johtuu, mutta endometrioosiin liittyvä pitkäaikainen tulehdustila on yksi mahdollinen selitys. Lisäksi monet muutkin seikat ovat kuitenkin voineet vaikuttaa tuloksiin.

Artikkeli Endometrioosilla yhteys tyypin 2 diabetekseen julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Laihduttaminen pienentää lihavan lapsen terveysriskejä

Ruotsalaistutkimuksen mukaan jo viisivuotiailla lihavuus näkyy veren sokeri- ja rasva-arvoissa, mutta painonhallinnan onnistuessa riskitekijät voivat lievittyä.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Ingimage

Lapsen lihavuuteen liittyy metabolisia muutoksia, jotka jatkuessaan saattavat altistaa muun muassa tyypin 2 diabetekselle ja sydänsairauksille. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen perusteella nuo metaboliset riskitekijät näyttäisivät kuitenkin korjaantuvan laihtumisen myötä.

Tutkimukseen osallistui 106 viisivuotiasta lasta, joita seurattiin neljän vuoden ajan osana ruotsalaista lihavuushoitotutkimusta. Kaikki lapset olivat lihavia tutkimuksen alkaessa ja kolmanneksella heistä oli vähintään yksi poikkeava aineenvaihdunnan riskitekijä.

Analyysin perusteella veren glukoosi- ja paastoinsuliinitasot olivat sitä huonommat mitä lihavampi lapsi oli. Lihavuus liittyi myös alhaisempaan HDL-kolesterolin eli ns. hyvän kolesterolin tasoon, tulokset osoittivat.

Vanhempien ylipainoisuus on lasten ylipainon merkittävin riskitekijä. 

Seurannan aikana painonkehityksensä hallintaan saaneilla havaittiin vastaavasti suotuisia aineenvaihdunnallisia muutoksia. Näillä lapsilla veren glukoositasot (HbA1c) paranivat ja triglyseridi- ja kokonaiskolesterolitasot laskivat seurannan aikana.

Ruotsalaisten tulokset vahvistavat näyttöä lapsuusiän lihavuuden haitoista ja osoittavat aineenvaihdunnallisten riskitekijöiden näkyvän jo hyvin nuorilla. Samalla tulokset viittaavat siihen, että onnistunut liikakilojen karistaminen korjaa ainakin osan näistä muutoksista.

Lasten lihavuus on yleistynyt huomattavasti viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, vuonna 2035 arviolta viidennes maailman 5–19-vuotiaista on lihavia.

Artikkeli Laihduttaminen pienentää lihavan lapsen terveysriskejä julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Terveys

24.8.2026

ADHD vai jotain ihan muuta?

Nuoret naiset ovat hakeutuneet ahkerasti ADHD-tutkimuksiin. Onko kyse ”trendidiagnoosista”, jota epäillään turhaan? Vai onko tyttöjen ADHD todella niin alidiagnosoitu, että tutkimukset usein johtavat diagnoosiin?

Teksti Janita Virtanen
Kuva Istock

Aikuisten ADHD:tä on käsitelty julkisuudessa viime vuosina näkökulmalla, jonka mukaan varsinkin nuoret naiset ikään kuin haluaisivat itselleen ADHD-diagnoosin selittämään tiettyjä oireita, kuten keskittymisvaikeuksia ja saamattomuutta.

ADHD:hen erikoistunut psykiatrian erikoislääkäri, kognitiivinen psykoterapeutti ja dosentti Sami Leppämäki huomauttaa, että yleinen tietoisuuden lisääntyminen on lisännyt ADHD-tutkimuksiin hakeutumista ja diagnooseja. Toisaalta se on lisännyt myös itsediagnostiikkaa, jossa omia oireita on herkästi tulkittu ADHD:stä johtuviksi.

– Kun puhutaan ADHD:stä, olennaista on, että oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa ja jatkuneet pitkäaikaisesti. Jos oireet ja haasteet ovat alkaneet vasta aikuisena, kyse ei ole ADHD:stä, ja taustalla voi olla melkein mitä tahansa: stressiä, kuormitusta, masennusta tai univaikeuksia.

Leppämäki näkee vastaanotollaan näitä molempia: ihmisiä, joiden oireiden takaa löytyykin esimerkiksi työuupumus, sekä ihmisiä, joilla on ollut ADHD:n takia vaikeuksia koko elämänsä ajan, ja joiden sietokyky on vihdoin ylittynyt.

Varsinkin 21–30-vuotiaiden naisten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet Suomessa todella jyrkästi 2020-luvulla.

– Täytyy kuitenkin muistaa, että lähtötaso on ollut niin matala, että vasta nyt aletaan olla nuorten naisten osalta kansainvälisten tutkimusten mukaisissa arvoissa. Suomihan tulee aina vähän jälkijunassa, ja nyt myös nuoret naiset alkavat olla aika lailla hoidossa.

Leppämäki huomauttaa, että yli 30-vuotiaissa on edelleen merkittävästi alidiagnostiikkaa, ja hänen vastaanotollaan korostuvatkin tällä hetkellä 35–45-vuotiaat. Yli kolmekymppisten vähäisempää diagnosointia voi selittää se, että he ovat usein oppineet pärjäämään oireidensa kanssa niin hyvin, etteivät hakeudu tutkimuksiin.

”Pojilla se on ADHD ja tytöillä vain huonoa käyttäytymistä.”

– ADHD-tutkimuksiin lähtemisen perusteiden pitäisikin aina olla nimenomaan oireiden aiheuttamassa haitassa ja vaikeuksissa, joita ihmisellä on elämässä.

Leppämäki muistuttaa, että yleinen keskustelu ADHD:n yleisyydestä ei saisi koskaan vaikuttaa siihen, miten ADHD:tä itsellään epäilevä potilas kohdataan vastaanotolla.

– Eli lääkäri ei voi todeta, että nyt on ADHD:tä diagnosoitu niin paljon, että ei sinulla voi olla sitä. Minulla on jopa sellaisia pitkäaikaisia potilaita, jotka ovat jo hyötyneet lääkehoidosta ja tulevat nyt vastaanotolle kysymään, onkohan minulla varmasti ADHD, kun niin paljon puhutaan, että tämä on tällainen muotidiagnoosi ja keksitty juttu, Leppämäki harmittelee.

”Hektinen nykymaailma ja digitaalisen median koukuttavuus jo itsessään tuottavat ja ruokkivat keskittymisvaikeuksia.”

Tyttöjen ADHD:tä ei tunnisteta

ADHD:n diagnosoinnin mediaani-ikä on suomalaispojilla 11 vuotta ja suomalaisnaisilla 20 vuotta. ADHD:tä on kautta aikojen pidetty nimenomaan ylivilkkaiden poikien diagnoosina, mutta Leppämäen mukaan ADHD:tä on todellisuudessa suurin piirtein yhtä paljon sekä pojilla että tytöillä.

– Pojilla on enemmän ulospäin näkyviä oireita, eli yliaktiivisuutta, ylivilkkautta ja käytösoireita, kun taas tytöillä oirekuva saattaa olla enemmän tarkkaamattomuuspainotteinen.

Toisaalta siitäkin on tutkimusnäyttöä, että tytöillä ylivilkkauttakaan ei välttämättä tunnisteta ADHD:stä johtuvaksi.

– Eli pojilla se on ADHD ja tytöillä vain huonoa käyttäytymistä. Erot näkyvät erityisesti ala-asteikäisissä lapsissa ja alkavat tasoittua jo teini-iässä. Nuoressa aikuisuudessa yleisyys taitaa olla naisilla jopa miehiä korkeampi.

ADHD ei ole tarkkarajainen diagnoosi, vaan kimppu erilaisia oireita, jotka alkavat jo lapsuudessa. Leppämäen mukaan hyvin keskeinen ADHD:n oire ovat esimerkiksi tunnesäätelyn vaikeudet, jotka vaikuttavat ihmissuhteisiin ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen.

– ADHD yleensä näkyy parisuhteiden laadussa ja määrässä, eli heillä on enemmän avioeroja ja he useammin asuvat yksin.

ADHD:n vaikutukset näkyvät herkästi myös ihmisen sosioekonomisessa asemassa sekä koulutus- ja tulotasossa: ihminen ei saa omaa potentiaaliaan toteutettua.

– ADHD:hän ei ole älyn puutetta, vaan se on keskittymisen puutetta. Älykäskään ihminen ei opi, jos hän ei pysty keskittymään, hänen työmuistinsa toimii heikosti, asiat unohtuvat eikä hän jaksa opiskella tai istua paikoillaan pidempiä aikoja.

Esimerkiksi univaikeudet eivät ole ADHD:n diagnostinen kriteeri, mutta ne hyvin usein liittyvät ADHD:hen. Ihmisen on vaikea rauhoittua nukkumaan ja univaihe on viivästynyt.

– Monella on ollut lapsuudesta ja nuoruudesta asti univaikeuksia, ja sehän tietysti heikentää keskittymistä entisestään. ADHD vaikuttaa usein myös ihmisen itsetuntoon, ja sekin heikentää pärjäämistä, kun ihminen ei luota ja usko itseensä. ADHD-oireiden aiheuttamat haitat kumuloituvat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa.

Nopea arvio lisää väärän diagnoosin todennäköisyyttä

Leppämäen mukaan selvästi yleisin syy siihen, miksi ADHD-tutkimuksissa ei päädytä diagnoosiin, on nimenomaan se, että puuttuu ADHD:lle tyypillinen, koko elämän mittainen kehityskaari.

Esimerkiksi keskittymisvaikeudet eivät ole spesifisti ADHD:n oire, vaan ne liittyvät käytännössä lähes kaikkiin mielenterveyden häiriöihin: masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, päihdehäiriöihin ja kaikenlaisiin unihäiriöihin.

– Riittämättömällä unella on suorastaan tuhoisia vaikutuksia keskittymiskykyyn.

Leppämäki huomauttaa, että hektinen nykymaailma ja digitaalisen median koukuttavuus jo itsessään tuottavat ja ruokkivat keskittymisvaikeuksia.

– Myös opintojen ja työelämän vaatimukset ovat muuttuneet kuormittavammiksi.

Leppämäen mukaan ADHD-tutkimuksiin liittyy aina epävarmuustekijöitä, mistä syystä sataprosenttista varmuutta ADHD:stä on mahdotonta saada. Huolellinen diagnostiikka kuitenkin vähentää väärän diagnoosin todennäköisyyttä.

– Siitä on jopa tutkimusnäyttöä, että nopea, yhden kerran arvio lisää väärien positiivisten diagnoosien määrää.

Tutkimuksissa tulisikin aina tehdä huolellinen kartoitus ihmisen koko elämästä.

– Tämä on kultainen vakio, jota pitäisi aina noudattaa – ja erityisesti tässä tilanteessa, kun tutkimuksiin hakeutuminen on lisääntynyt. Mitä enemmän ihmisiä hakeutuu vastaanotolle arvioimaan tätä asiaa, sitä todennäköisempää on, että taustalla ei ole ADHD:tä.

Kun Leppämäki aloitti työssään noin kaksikymmentä vuotta sitten, valtaosalla ADHD-arvioon hakeutuneista oli ADHD. Nykyään tilanne on toinen.

Diagnoosilla on usein suuri vaikutus ihmisen elämään

Lääkehoidosta käydään aina keskustelua ADHD-diagnoosin jälkeen, ja Leppämäen mukaan aikuisistakin noin 90 prosenttia päätyy lääkehoitoon.

– Joillekin riittää se, että he saavat tavallaan selityksen sille, miksi asiat ovat menneet tällä tavalla.

Moni hyötyy myös psykoterapiasta ja oppii sen avulla pärjäämään paremmin oireidensa kanssa.

Diagnoosilla ja oikeanlaisella hoidolla on usein suuri vaikutus ihmisen elämään.

– Monen elämässä on tapahtunut hoidon aloittamisen jälkeen selkeä, käänteentekevä muutos, eli ihminen on saanut opintonsa suoritettua, ensimmäisen pitkäaikaisen työpaikan tai ensimmäisen pidempiaikaisen parisuhteen.

Leppämäki nostaa esille viimevuotisen tutkimuksen, jonka mukaan masennuslääkkeiden käyttö vähenee merkittävästi ADHD-diagnoosin jälkeen – eli masennuslääkkeillä on tavallaan hoidettu ADHD:n seurauksia.

– Kun on vaikea saada asioita aikaan ja on paljon vastoinkäymisiä elämässä, tulee helposti masennusoireilua, jota sitten lähdetään hoitamaan. Mutta kun hoidetaankin syy oireiden taustalla, psyykkiset oireet jäävät pois ja hoidontarve vähenee tai saattaa loppua kokonaan.

Artikkeli ADHD vai jotain ihan muuta? julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Äidin RSV-rokote suojaa vauvaa

Raskauden aikana äidille annettava RSV-rokote suojaa pikkulasta sairaalahoitoa vaativilta hengitystieinfektioilta, vahvistaa tuore brittitutkimus vahvistaa.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Raskauden aikana äidille annettava RSV-rokote suojaa pikkulasta sairaalahoitoa vaativilta hengitystieinfektioilta, vahvistaa tuore brittitutkimus vahvistaa. Briteissä RSV-rokotukset ovat osa kansallista rokotusohjelmaa.

Tutkimukseen osallistui 694 sairaalaan hengitystieinfektion vuoksi joutunutta alle 6 kuukauden ikäistä lasta. Heistä 429 oli RSV-positiivisia ja 265 RSV-negatiivisia. RSV-positiivisten lasten äideistä 38 prosenttia oli saanut raskausaikana RSV-rokotteen ja RSV-negatiivisten äideistä 66 prosenttia.

Analyysin perusteella äidin RSV-rokotus antoi alle puolivuotiaalle lapselle 61-prosenttisen suojan RS-viruksen aiheuttamia vakavia hengitystieinfektioita vastaan. Alle kolmen kuukauden ikäisillä suoja oli vielä voimakkaampi.

RS-virus on maailmanlaajuisesti merkittävä imeväisikäisten sairastuvuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja.

Tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan raskauden aikana siirtyvät vasta-aineet suojaavat lasta erityisesti ensimmäisten elinkuukausien aikana, jolloin riski vakavalle RSV-taudille on suurin.

Äitien RSV-rokotukset eivät kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan Suomessa, mutta selvitykset niiden sisällyttämisestä ovat meneillään. Vastasyntyneille voidaan kuitenkin tarvittaessa antaa vasta-aine nirsevimabia, mikä myös vähentää RS-viruksen aiheuttamia alahengitystieinfektioita ja sairaalahoidon tarvetta.

Artikkeli Äidin RSV-rokote suojaa vauvaa julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Tekoäly tunnistaa alkavat muistiongelmat puheesta

Potilaan ja lääkärin välinen keskustelu voi paljastaa tekoälylle alkavan muistisairauden ilman erillisiä muistitestejä, kertoo tuore tutkimus.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Potilaan ja lääkärin välinen keskustelu voi paljastaa tekoälylle potilaat, joiden muisti ja muut kognitiiviset toiminnot ovat jo alkaneet heikentyä. Yhdysvaltalaistutkimuksessa tekoäly pystyi tunnistamaan muistioireista kärsiviä potilaita analysoimalla vastaanottokäyntien äänitteitä ilman erillisiä muistitestejä.

Tutkimus perustuu hieman alle tuhannen keskimäärin 67-vuotiaan perusterveydenhuollon potilaan lääkärikäynteihin. Lääkärikäynnit äänitettiin, minkä jälkeen tehdyissä muistitesteissä joka viidennellä potilaalla todettiin kognitiivisten toimintojen heikentymä ensimmäistä kertaa.

”Muistioireisiin viittaavat erityisesti puheen epäyhtenäisyys, taukojen vaihteleva pituus ja muutokset äänen voimakkuudessa.”

Äänitteiden avulla tutkijat kehittivät koneoppimismalleja, jotka tarkastelivat puheen akustisia ominaisuuksia, kuten äänenkorkeutta, puheen rytmiä, tauotusta ja niiden vaihtelua. Keskustelun sisältöä tai sanojen merkityksiä ei analysoitu, vaan pelkästään sitä, miten potilas puhui.

Tutkijoiden kehittämä tekoälymalli tunnisti oikein 68 prosenttia potilaista, joilla oli kognitiivista heikentymistä, ja 64 prosenttia potilaista, joilla sitä ei ollut. Muistioireisiin viittasivat erityisesti puheen epäyhtenäisyys, taukojen vaihteleva pituus ja muutokset äänen voimakkuudessa.

Jos nyt kehitetyt menetelmät osoittautuvat toimiviksi lisätutkimuksissa, puheeseen perustuva analyysi voi tulevaisuudessa auttaa tunnistamaan potilaita, jotka hyötyisivät tarkemmista kognitiivisista testeistä. Näin voitaisiin mahdollisesti löytää potilaita, joiden oireet jäisivät muuten huomaamatta.

Artikkeli Tekoäly tunnistaa alkavat muistiongelmat puheesta julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Lapsuuden lihavuus lisää riskiä lapsettomuuteen

Ylipaino ja lihavuus heikentää hedelmällisyyttä muun muassa hormonaalisten muutosten ja munasolujen laadun heikkenemisen kautta.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Lapsuuden lihavuus ja ylipaino saattavat olla yhteydessä suurentuneeseen lapsettomuuden riskiin myöhemmässä elämässä, osoittaa lähes 61 000 tanskalaisnaista käsittänyt rekisteritutkimus.

Tulosten perusteella naiset, jotka olivat olleet lihavia alle 15-vuotiaana, saivat lapsia 25–29-vuotiaana noin 22 prosenttia epätodennäköisemmin ja 30–34-vuotiaana noin 42 prosenttia epätodennäköisemmin kuin naiset, jotka olivat olleet normaalipainoisia lapsuusiässä. Myös lapsuusiän ylipainoisuus liittyi lapsettomuuteen, mutta yhteys ei ollut yhtä voimakas.

Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta tutkijoiden mukaan yhteyden taustalla voi olla monia biologisia ja sosiaalisia mekanismeja. Ylipainon ja lihavuuden tiedetään heikentävän hedelmällisyyttä muun muassa hormonaalisten muutosten ja munasolujen laadun heikkenemisen kautta. Lisäksi lapsuudesta alkava ylipaino voi vaikuttaa myöhempään terveyteen, parisuhteisiin ja perheenmuodostukseen.

Artikkeli Lapsuuden lihavuus lisää riskiä lapsettomuuteen julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.