ravinto

28.5.2026

Harva oikeasti tarvitsee proteiinituotteita

Proteiinituotteet ovat valtava markkina, mutta läheskään kaikki eivät niitä tarvitse. Erittäin runsas proteiinin saanti on itse asiassa turhaa, sillä elimistö ei varastoi sitä. Kenelle lisäproteiinista on oikeasti hyötyä?

Teksti Janita Virtanen
Kuvat Istock

Ruokakauppoihin on ilmestynyt runsaasti erilaisia proteiinituotteita. Proteiinia on lisätty moniin maitotuotteisiin, mutta myös esimerkiksi leipiin, muroihin ja pastoihin. Runsas tarjonta saattaa herättää kuluttajassa ajatuksen, onko proteiinia vaikeaa saada riittävästi tavallisesta ruoasta ja kannattaisikohan tuotteisiin turvautua itsekin.

Todellisuudessa suomalaiset saavat keskimäärin riittävästi proteiinia, ja proteiinintarpeensa saa hyvin täytettyä tavallisella ruoalla, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Sari Niinistö.

– Olen myös huomannut, että esimerkiksi joissakin rahkoissa, joita mainostetaan proteiinirahkoina, on itse asiassa ollut saman verran proteiinia kuin tavallisessa maitorahkassa, eli nämä voivat olla myös tietynlainen myyntikikka, Niinistö huomauttaa.

”Mikään yksittäinen ravintoaine, kuten proteiini, ei tee ruokavaliosta terveellistä”

Tietyt ryhmät saattavat kuitenkin todella hyötyä proteiinituotteista. Niinistön mukaan aktiivisesti urheilevat kiinnittävät usein proteiininsaantiinsa huomiota ja saavat sitä riittävästi. Jos rankan treenin jälkeen ei ole mahdollisuutta syödä kunnon ateriaa, esimerkiksi proteiinia ja hiilihydraattia sisältävät palautumistuotteet voivat olla helppoja ja käytännöllisiä kuljettaa treenikassissa.

– Jos oma proteiininsaanti on jo riittävää, erillisistä proteiinituotteista ei kuitenkaan ole mitään erityishyötyä

Ikääntyneet, kasvissyöjät ja laihduttajat saattavat tarvita lisäproteiinia

Niinistön mukaan yli 70-vuotiailla on keskimääräistä suurempi proteiinintarve, sillä keho ei enää reagoi proteiinin yhtä tehokkaasti kuin nuorempana ja lihasten menetys kiihtyy ikääntyessä. Ikääntyneet myös saavat ruokavaliostaan keskimäärin muita huonommin proteiinia. Jos omaan ruokavalioon on vaikea saada riittävä määrä proteiinia, proteiinituotteet voivat joskus olla kätevä vaihtoehto, sillä niistä saadaan helpommin suurempia määriä proteiinia kerralla.

Eläinkunnan tuotteet ovat merkittävä proteiininlähde, mistä syystä kasvissyöjien ja vegaanien tulisi kiinnittää huomiota proteiininsaantiinsa.

– Nykyisin on todella hyvä valikoima erilaisia kasviproteiininlähteitä, eikä ole haastavaa saada riittävää määrää proteiinia myöskään kasvisruokavalioilla.

Niinistö huomauttaa, että proteiini muodostuu aminohapoista, ja eläinkunnan tuotteissa on monipuolisemmin erityyppisiä välttämättömiä aminohappoja. Siksi kasvissyöjien on tärkeää yhdistellä erilaisia proteiininlähteitä, kuten täysjyväviljaa, palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä saadakseen kaikki välttämättömät aminohapot.

– Soija on kyllä lähes eläinkunnan proteiinin veroinen aminohappokoostumukseltaan.

Niinistön mukaan myös laihduttajat, jotka saavat ruoasta vähemmän energiaa kuin kuluttavat, tarvitsevat keskimääräistä enemmän proteiinia, jotta he eivät menettäisi laihtuessaan lihasmassaa ja laihtuminen tapahtuisi rasvakudoksesta.

Proteiinivajeesta palautumisen ongelmia

THL:n viimeisin FinRavinto-tutkimus on vuodelta 2017, ja silloin 77 prosenttia miehistä ja 85 prosenttia naisista sai riittävästi proteiinia. Riittämätön proteiininsaanti oli yleisintä nimenomaan yli 65-vuotiaiden parissa. Niinistö arvioi, että runsas proteiinituotteiden tarjonta on saattanut lisätä suomalaisten proteiininsaantia.

Jos liian vähäinen proteiininsaanti jatkuu pitkään, seurauksena on lihasmassan ja lihasvoiman heikentymistä ja palautumisen ongelmia.

– Proteiinivaje voi heikentää myös vastustuskykyä, haavojen paranemista ja yleistä toimintakykyä.

Hyvin runsas proteiininsaanti on Niinistön mukaan yleisesti ottaen täysin turhaa, sillä elimistö ei varastoi proteiinia. Ylimääräinen proteiini muuttuu siis vain energiaksi, mistä voi seurata lihomista.

Liiallinen proteiininsaanti voi myös yksipuolistaa ruokavaliota ja vähentää muiden tarpeellisten ravintoaineiden saantia. Erityisesti munuaissairauksissa runsasta proteiininsaantia pitää välttää, sillä proteiinin käsittely kuormittaa munuaisia.

– Mikään yksittäinen ravintoaine, kuten proteiini, ei tee ruokavaliosta terveellistä, vaan terveellinen ruokavalio koostuu riittävästä määrästä proteiinia, hiilihydraatteja, pehmeitä rasvoja, kuitua ja muita ravintoaineita. Lautasmallia kannattaa noudattaa: puolet lautasesta kasviksia, neljäsosa hiilihydraatinlähdettä ja neljäsosa proteiininlähdettä.

Lihasta kovaa rasvaa

Niinistö muistuttaa, että kasvikset, marjat ja hedelmät ovat ruokavalion perusta, sillä niistä saadaan runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Täysjyvävilja ja palkokasvit ovat hyviä kuidun ja muidenkin ravintoaineiden lähteitä. Kalassa, pähkinöissä ja siemenissä on runsaasti pehmeää rasvaa. Maitotuotteita tai täydennettyjä kasvipohjaisia vaihtoehtoja tulisi syödä kohtuudella, punaista lihaa rajoitetusti ja erityisesti prosessoituja lihatuotteita mahdollisimman vähän.

Jos runsas määrä proteiinia saadaan eläinkunnan tuotteista, riskinä on, että ruokavalioon kertyy liikaa kovaa rasvaa. Runsas punaisen lihan ja varsinkin prosessoitujen lihatuotteiden käyttö on yhdistetty esimerkiksi suurentuneeseen suolistosyövän ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Maitotuotteiden osalta kovan rasvan saantia voi vähentää suosimalla rasvattomia ja vähärasvaisia vaihtoehtoja.

– Yleisesti ottaen suomalaisilla olisi varaa siirtyä eläinkuntapainotteisuudesta enemmän kasvikunnan proteiininlähteisiin. Moni luulee, että proteiininsaannin turvaamiseksi tarvitaan paljon lihaa ja maitotuotteita, mutta esimerkiksi palkokasveilla voisi hyvin korvata lihaa ruokavaliossa. Myös viljatuotteista kertyy usein mukavasti proteiinia päivän mittaan.

Jos oma proteiininsaanti mietityttää, Niinistö vinkkaa, että on olemassa erilaisia ruokapäiväkirjasovelluksia, joiden avulla voi laskea omaa proteiininsaantiaan. Useimmiten tähän ei kuitenkaan ole tarvetta.

Artikkeli Harva oikeasti tarvitsee proteiinituotteita julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Keliaakikon ei tarvitse pelätä suudelmia

Gluteeni ei tutkimuksen perusteella juurikaan kulkeudu suudelman mukana, eikä siten aiheuta keliakiaa sairastavalle partnerille oireita.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Vehnää ja muita gluteenia sisältäviä viljoja syövät voivat suudella keliakiaa sairastavia partnereitaan huoletta, tuore tutkimus osoittaa. Heidän syömänsä gluteeni ei tulosten perusteella juurikaan kulkeudu suudelman mukana eikä voi siten myöskään aiheuttaa partnerille oireita.

Tutkimukseen osallistui kymmenen pariskuntaa, joissa toinen osapuoli sairasti keliakiaa. Osana tutkimusta terveet partnerit söivät kymmenen keksiä, joissa oli yhteensä 590 mg gluteenia, minkä jälkeen he joko joivat lasillisen vettä ja suutelivat tai odottivat 5 minuuttia ennen suutelua. Suutelussa käytettiin kieltä ja se kesti minuutin.

Keksejä nauttineiden partnereiden syljessä oli testien perusteella gluteenia, mutta pitoisuudet olivat hyvin pieniä. Vain kahdessa tapauksessa gluteenia oli hieman enemmän, ja tällöinkin pitoisuudet tippuivat alle turvallisten rajojen heti vesilasillisen jälkeen.

Tulokset olisi hyvä varmistaa suuremmissa tutkimuksissa, mutta ne vahvasti viittaavat siihen, ettei keliakiaa sairastavien tarvitse pelätä pitkiäkään suudelmia. Jos asiasta haluaa olla täysin varma, partneria voi pyytää juomaan lasillisen vettä ennen suutelua.

Artikkeli Keliaakikon ei tarvitse pelätä suudelmia julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Säännöllinen liikunta ehkäisee virtsankarkailua

Paljon liikuntaa harrastavat naiset kärsivät virtsankarkailusta jopa 30 prosenttia epätodennäköisemmin kuin vähänlaisesti liikuntaa harrastavat.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Liikuntaa harrastavat ja fyysisesti aktiiviset naiset saattavat säästyä virtsankarkailulta muita todennäköisemmin. Tuoreen tutkimuksen perusteella yhteys koskee mahdollisesti kaikkia virtsankarkailun muotoja.

Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin 43 tutkimuksen ja yhteensä 295 000 naisen tiedot, ja niiden perusteella paljon liikuntaa harrastaville naisille kehittyi virtsankarkailua noin 20–30 prosenttia epätodennäköisemmin kuin naisille, jotka harrastivat vähänlaisesti liikuntaa.

Yhteydet hieman vaihtelivat, mutta liikunta liittyi pienempään ponnistus-, pakko- ja sekamuotoisen virtsankarkailun riskiin. Liikunta voi vahvistaa lantionpohjan lihaksia, mikä ehkäisee virtsankarkailua, mutta se voi myös vähentää virtsankarkailun riskitekijöitä kuten lihavuutta.

Virtsankarkailu on varsin yleinen vaiva etenkin naisilla. Siitä kärsii noin viidennes 40–60-vuotiaista suomalaisnaisista ja yli 70-vuotiaista jopa puolet. Virtsankarkailulle altistavat muun muassa ylipaino, ummetus, krooninen yskä sekä runsas tupakointi.

Artikkeli Säännöllinen liikunta ehkäisee virtsankarkailua julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Teksti Virpi Ekholm
Kuvat Veera Kontula

Tiia Luomanperä-Laakson päällimmäinen tunne joka päivä on valtava kiitollisuus.

Tiia ja hänen kumppaninsa, puoliso Manu Laakso ovat olleet yhdessä 1990-luvun lopulta saakka. Pitkään he ajattelivat, että heistä ei tulisi koskaan vanhempia.

Niin kuitenkin kävi, että pariskunta sai lopulta lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Pieni Margit syntyi lokakuussa 2024, muutama viikko ennen Tiian 42-vuotispäivää.

– Oma lapsi on elämän suurin aarre ja ihme, hän sanoo.

Tiia kertoo kärsineensä pitkään vaikeista paino-ongelmista. Hän on laihtunut ja lihonut vuorotellen kymmeniä kiloja, mikä on tehnyt painonhallinnasta entistä vaikeampaa. Lisäksi Tiialla on todettu PCOS, munasarjojen monirakkulatauti, joka aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä ja vaikeuttaa merkittävästi raskaaksi tulemista.

Vuonna 2011 Tiia ja Manu päättivätkin jättää yrittämisen sikseen.

– Tuntui siltä, että antaa olla, voimmehan me kahdestaankin jatkaa elämänkumppaneina ja toistemme parhaina ystävinä.

Kun Tiia pääsi lopulta vuonna 2022 lihavuusleikkaukseen, kaikki muuttui. Laihtumisen ansiosta hänen sairastamansa uniapnea, orastava tyypin 2 diabetes ja myös PCOS:n oireet paranivat lähes täysin.

Gynekologi totesi Tiialle, että raskauskin voisi olla mahdollinen. – Se tuntui ensin ihmeelliseltä ja kaukaiselta ajatukselta. Kun aikaa kului eteenpäin, alkoi tuntua, että voisimme ehkä yrittää.

Tiia uskoi raskauden onnistumiseen oikeastaan vasta, kun lapsi oli hänellä sylissä.

Jopa noin 80 prosenttia saa lopulta lapsen

Osastonylilääkäri, dosentti Hanna Savolainen-Peltonen HUSin lisääntymislääketieteen yksiköstä kertoo, että lapsettomuuden hoitomenetelmät ja -tulokset ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä paljon.

Nykyisin jopa noin 80 prosenttia hoitoon hakeutuvista pareista saa lopulta lapsen.

– Aika usein tarvitaan kuitenkin toistuvia hoitoja, ennen kuin raskaus onnistuu. Myös iän kertyminen heikentää onnistumisen mahdollisuuksia.

Kun pariskunta hakeutuu tutkimuksiin ja hoitoon lapsettomuuden vuoksi, ensin pyritään selvittämään, mitä syitä tilanteen taustalla on.

Jos lapsettomuuden taustalla on ovulaatiohäiriö, hoidoksi voi riittää ovulaation induktio. Siinä munarakkulan kypsymistä tehostetaan tabletti- tai pistoslääkkeillä, ja yhdynnät ajoitetaan ovulaatioaikaan.

Ovulaation tehostamiseen voidaan yhdistää inseminaatio, jossa siemennestettä ruiskutetaan kohtuun ovulaatioaikaan. Inseminaatiota käytetään erityisesti, jos lapsettomuudelle ei ole löytynyt selitystä tai miehellä on lieviä siemennestemuutoksia.

– Käytännössä mies antaa aamulla siemennestenäytteen, joka ”pestään” laboratoriossa, eli siitä valikoidaan parhaat, liikkuvat siittiöt, jotka sitten ruiskutetaan naisen kohtuun, Savolainen-Peltonen selittää.

Inseminaatio voidaan tehdä myös luonnollisessa kierrossa, ilman lääkehoitoa. Näin toimitaan yleensä lahjasiittiöhoidossa, kun lapsettomuuden taustalla ei ole lääketieteellistä syytä.

Koeputkihoidossa hedelmöitys tapahtuu laboratoriossa

Jos kevyemmät lapsettomuushoidot eivät tuota tulosta, voidaan edetä koeputkihedelmöityshoitoon. Hoito voidaan aloittaa myös suoraan koeputkihedelmöityksellä, jos raskauden mahdollisuus olisi muuten pieni.

Näin toimivat myös Tiia Luomanperä-Laakso ja Manu Laakso, jotka aloittivat hedelmöityshoidot elokuussa 2023 yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Tiia oli jo täyttänyt 40 vuotta, joten hoitoja ei ollut enää mahdollista saada julkisessa terveydenhuollossa.

– Hoitava lääkäri suositteli meille ICSI- eli mikrohedelmöityshoitoa. Se eroaa tavanomaisesta koeputkihoidosta siten, että siittiöistä valitaan parhaat, jotka viedään munasolujen sisään ohuella neulalla, Tiia kertoo.

Kuten tavallisessakin koeputkihedelmöityksessä eli IVF-hoidossa, myös ICSI-hoidossa nainen käyttää hormonipistoksia, jotka stimuloivat useita munarakkuloita kasvamaan samanaikaisesti. Kun munarakkulat ovat kypsyneet, ne tyhjennetään ultraääniohjauksessa emättimen kautta neulan avulla koeputkeen. Tätä toimenpidettä kutsutaan munasolupunktioksi.

Mies antaa samana aamuna siemennestenäytteen, jonka avulla munasolut hedelmöitetään laboratoriossa. Alkioiden kehitystä seurataan muutama päivä, ja yksi alkioista siirretään kohtuun kasvamaan.

Tavoitteena on saada yhdellä kertaa aikaan useampia alkioita, joista osa voidaan pakastaa ja siirtää tarvittaessa kohtuun myöhemmin.

– Silloin yhdellä stimulaatiohoidolla ja munasolujen keräyksellä saadaan enemmän raskauden mahdollisuuksia, Hanna Savolainen-Peltonen kuvailee.

“Ensimmäinen hoitokierros oli raskasta ja jännittävää aikaa, koska kaikki oli niin uutta ja vierasta.”

Toiveiden ja pettymysten vuoristorataa

Tiialle tehtiin lopulta kaksi tuoreen alkion siirtoa ja yksi pakastetun alkion siirto, ennen kuin raskaus vihdoin alkoi. Tämä tarkoitti lukuisia hormonipistoksia, kahta munasolupunktiota, paljon toiveita ja pettymyksiä.

– Varsinkin ensimmäinen hoitokierros oli raskasta ja jännittävää aikaa, koska kaikki oli niin uutta ja vierasta. Toinen kierto, vaikka lääkkeitä laitettiin vielä vähän isommalla annoksella, oli jo vähän helpompi, Tiia muistelee.

Ensimmäisellä hoitokerralla munasoluja saatiin talteen paljon ja useampi niistä saatiin hedelmöitettyä, mutta vain yksi alkio selvisi lopulta siirrettäväksi kohtuun. Kun raskaus ei sen jälkeen alkanut, se tuntui musertavalta.

Toisella hoitokerralla saatiin kaksi alkiota, joista yksi siirrettiin tuoreena ja toinen säilöttiin pakkaseen.

– Kun pakastettu alkio sitten sulatettiin, minulla oli kauhea stressi, selviääkö alkio sulatuksesta hengissä. Lopulta kaikki sujui hyvin ja siitä syntyi meidän ihana tyttö.

Vakavat haitat ovat onneksi harvinaisia

Hedelmöityshoidoissa käytettäviin lääkkeisiin voi liittyä sivuvaikutuksia, mutta useimmiten ne ovat lieviä, eikä niitä tule kaikille.

– Joillekin naisille voi tulla hormonaalisia sivuvaikutuksia, kuten mielialan vaihtelua tai iho-oireita. Lisäksi koeputkihoidossa, kun munasarjat kasvavat kooltaan, voi tulla alavatsan turvotusta ja kuukautistyyppistä kipua, Savolainen-Peltonen kertoo.

Joskus munasarjat reagoivat hoitoon liian voimakkaasti ja naiselle kehittyy munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä, joka voi vaatia sairaalahoitoa. Munasolupunktioon liittyy lisäksi pieni verenvuodon ja tulehduksen riski. Nämä haitat ovat kuitenkin harvinaisia.

Hedelmöityshoidoilla ja tavanomaisesti alkunsa saaneet lapset ovat keskimäärin yhtä terveitä.

Aikaisemmin lapsettomuushoitoihin liittyi paljon kaksos- ja kolmosraskauksia. Nykyisin niiden osuus on pieni, koska lääkkeitä osataan käyttää aiempaa tarkemmin ja useamman kuin yhden alkion siirrot ovat vähentyneet.

Moni pohtii myös, vaikuttavatko hoidot syntyvän lapsen terveyteen. Savolainen-Peltosen mukaan näin ei ole, vaan hedelmöityshoidoilla ja tavanomaisesti alkunsa saaneet lapset ovat keskimäärin yhtä terveitä.

”Tekisin kaiken uudelleen”

Paitsi fyysisesti, hoidot olivat Tiian mukaan myös henkisesti rankkoja. Jos ajassa pitäisi palata takaisin, hän tekisi kuitenkin kaiken uudelleen.

– Joka ikinen päivä saan olla niin onnellinen ja ihmeissäni tuosta lapsesta, hän sanoo kiitollisena.

Tiia rohkaisee myös muita lapsettomuuden kanssa kamppailevia pareja hakeutumaan tutkimuksiin ja hoitoon. Vaikka hoidot eivät auta kaikkia, moni kuitenkin saa lapsen niiden avulla.

Hanna Savolainen-Peltonen kannustaa, että oma jaksaminen kannattaa ottaa puheeksi lääkärin vastaanotolla, jos tilanne kuormittaa liikaa. Tukea voi saada paitsi ystäviltä ja läheisiltä, myös esimerkiksi työterveydestä, terveysasemalta tai psykiatriselta sairaanhoitajalta. Myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry tarjoaa vertaistukea ja neuvontaa.

Tiia, Manu ja Margit viettävät nyt tavallista, omannäköistään arkea, johon kuuluu kulttuuririentoja, luonnossa liikkumista ja yhdessäoloa läheisten ihmisten kanssa. Lapsi kulkee menoissa mukana ja on koko lähipiirin silmäterä.

– En koe, että olisin ihmisenä tai naisena joutunut laittamaan itseäni sivuun. Tuntuu, että saan tällä hetkellä elää täyttä, kukoistavaa elämänvaihetta, Tiia kertoo.

Artikkeli ”Luulin, että minusta ei koskaan tulisi äitiä” julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Lantionpohjan lihasten treenaus kannattaa

Tuore tutkimus antaa lisänäyttöä lantionpohjan lihasharjoittelun tehosta raskauden ja synnytyksen jälkeiseen virtsankarkailuun.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Ponnistuksessa tapahtuva virtsankarkailu on varsin yleinen vaiva raskauden ja synnytyksen jälkeen, mutta sitä voi ehkäistä voimistamalla lantionpohjan lihaksia raskauden aikana. Tuoreessa tutkimuksessa erityisen tehokkaaksi havaittiin lihasharjoittelun ja kokonaisvaltaisen asentokoulutuksen yhdistelmä.

Tutkimukseen osallistui 760 keskimäärin 29-vuotiasta raskaana olevaa naista. Puolet naisista satunnaistettiin ryhmään, jossa lantionpohjan harjoituksia tehtiin 28. raskausviikolta synnytykseen saakka, ja loput toimivat verrokkeina ja saivat vain tavanomaista raskausajan hoitoa.

Kun naisia tarkasteltiin kuusi viikkoa synnytyksestä, virtsankarkailua todettiin 9 prosentilla lantionpohjan lihaksia harjoittaneista ja 14 prosentilla verrokeista. Lisäksi heidän lantionpohjan lihaksensa olivat paremmassa kunnossa.

Vaikka yksilötasolla viiden prosenttiyksikön ero ei kuulosta kovin suurelta, synnytyksiä on niin paljon, että pienetkin vaikutukset voivat säästää monta naista virtsankarkailulta. Esimerkiksi Suomessa syntyi viime vuonna hieman alle 46 000 lasta.

Suomessa raskaudenaikaisesta virtsankarkailusta kärsii jopa puolet synnyttäjistä. Näillä naisilla on myös yli viisinkertainen virtsankarkailun riski vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Tutkimusten perusteella lantionpohjan lihasharjoittelu pienentää virtsankarkailun riskiä raskauden aikana ja sen jälkeen.

Artikkeli Lantionpohjan lihasten treenaus kannattaa julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Ilmansaasteilla yhteys migreenioireisiin

Ilmansaasteet saattavat altistaa ja laukaista migreenikohtauksia. Myös lämpötilan ja ilmankosteuden muutokset voivat vaikuttaa oireiluun, kertoo tuore tutkimus.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuvat Maija Meikäläinen

Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmansaasteet saattavat altistaa ja laukaista migreenikohtauksia. Myös lämpötilan ja ilmankosteuden muutokset voivat vaikuttaa oireiluun.

Israelilaistutkimukseen osallistui 7 000 migreenipotilasta, joita seurattiin pisimmillään kymmenen vuotta. Tutkimuksessa havaittiin, että migreenin takia tehdyt lääkäri- ja sairaalakäynnit olivat yleisempiä ajanjaksoina, jolloin potilaan asuinalueen pienhiukkas- ja typpidioksidipitoisuudet olivat selvästi alueen keskimääräistasoa suurempia.

Tulokset viittasivat myös siihen, että typpidioksidipitoisuuksien suurentuminen saattoi paitsi altistaa migreenikohtauksille myös laukaista niitä saman päivän aikana. Myös auringon UV-säteilyn voimakkuus oli mahdollisesti samankaltainen laukaiseva tekijä.

Havaintojen perusteella myös ilman lämpötila ja kosteus saattoivat vaikuttaa ilmansaasteiden ja migreenin yhteyteen. Typpidioksidiin liitetyt vaikutukset olivat voimakkaampia kuumina ja kuivina kesäpäivinä. Pienhiukkasiin liittyvät vaikutukset puolestaan voimistuivat kylminä ja kosteina talvipäivinä.

Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.

Israelilaisten tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta ne olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa. Tutkimukseen osallistuneet asuivat Beerseban kaupungissa Negevin autiomaassa, joten välttämättä havainnot eivät sovellu kaikilta osin Suomen oloihin. Lisäksi on epäselvää koskevatko havainnot myös lievempiä migreenikohtauksia vai rajoittuvatko ne vain sairaala- ja lääkärihoitoa vaativiin migreenikohtauksiin.

Suomessa ilman typpidioksidi on pääosin peräisin teollisuudesta ja energiantuotannosta, mutta kaupungeissa myös autoliikenne on merkittävä typpidioksidin lähde. PM2,5-pienhiukkasista merkittävä osa kulkeutuu Suomeen ulkomailta, mutta paikallisesti niitä synnyttää myös autoliikenne ja puun pienpoltto.

Artikkeli Ilmansaasteilla yhteys migreenioireisiin julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Anemia lisää dementiariskiä

Anemiaa potevat iäkkäät ovat muita alttiimpia sairastumaan Alzheimerin tautiin. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että anemia on yhteydessä myös Alzheimerin taudin biomerkkiaineisiin, mikä osaltaan selittää tuloksia.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Anemiaa potevat iäkkäät ovat muita alttiimpia sairastumaan Alzheimerin tautiin, kertoo ruotsalaistutkimus.

Tutkimus perustuu 2 300 keskimäärin 72-vuotiaan ruotsalaisen terveystietoihin, joita alettiin kerätä vuosina 2001–2004. Osallistujien terveydentilaa seurattiin 3–6 vuoden välein vuoteen 2019 saakka. Seurannan aikana 16 prosenttia osallistujista sairastui dementiaan.

Anemiaa potevat osallistujat sairastuivat dementiaan 66 prosenttia todennäköisemmin kuin osallistujat, joiden hemoglobiini oli normaalilukemissa seurannan alkaessa. Lisäksi heillä oli veressään selvästi todennäköisemmin Alzheimerin taudin kehittymisestä kertovia biomerkkiaineita (p-tau217, NfL, GFAP).

Sairastumisriski oli kaikkein suurin osallistujilla, joilla oli sekä anemiaa että Alzheimerin taudin biomerkkiaineita. He sairastuivat seurannan aikana dementiaan yli kolme kertaa todennäköisemmin kuin osallistujat, joilla ei ollut merkkiaineita eikä anemiaa.

Anemia heikentää aivojen kykyä kestää vaurioita

Anemia ja alhainen hemoglobiini on yhdistetty dementiariskiin tutkimuksissa aiemminkin. Nyt julkaistut tulokset tukevat tätä ja vihjaavat anemian ja dementian tautimekanismin väliseen vuorovaikutukseen, jossa matala hemoglobiinitaso ei ainoastaan voi myötävaikuttaa tautimekanismin kehittymiseen, vaan myös heikentää aivojen kykyä kestää siihen liittyviä vaurioita. Yhteyden tarkempi ymmärtäminen vaatii kuitenkin lisätutkimuksia.

Noin 100 000 suomalaista potee lievää dementiaa ja melkein yhtä monella on pitemmälle edennyt dementia. Arviolta 70–80 prosenttia dementioista on Alzheimerin tautia.

Artikkeli Anemia lisää dementiariskiä julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Viisi vinkkiä rakkojen ehkäisyyn

Kesä on pikkukenkien, sandaalien ja rakkojen aikaa. Ikäviä hiertymiä pystyy ehkäisemään helpoilla konsteilla.

Teksti Taru Vanhala
Kuva Istock

Rakot ovat yleisin ihovaurio ja varma kesänmerkki. Kun ihoon kohdistuu liian voimakas tai pitkäkestoinen venytys, ihon ylempien kerrosten väliin muodostuu kudosnesteen täyttämä tasku. Oikeilla kenkävalinnoilla ja pienillä kotikonsteilla rakkojen syntymistä on mahdollista estää.

Artikkeli Viisi vinkkiä rakkojen ehkäisyyn julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Kasvispainotteinen ruokavalio ylläpitää muistia

Kasvispainotteinen ja muutenkin monipuolisen terveellinen ruokavalio voi auttaa ylläpitämään muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Kasvispainotteinen ja muutenkin monipuolisen terveellinen ruokavalio voi auttaa ylläpitämään muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja. Erityisesti tämä nähdään 45–54-vuotiailla, tuore tutkimus osoittaa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin kolmen suuren seurantatutkimuksen aineistoja, jotka koostuivat lähes 160 000 yhdysvaltalaisen terveys- ja seurantatiedoista useilta vuosikymmeniltä. Tutkijat halusivat selvittää, kuinka kuusi terveelliseksi tiedettyä ruokavaliota vaikuttavat osallistujien kognitiivisten mielentoimintojen heikentymiseen objektiivisesti mitattuna sekä osallistujien itse arvioimana.

Osallistujien itsearvioiden perusteella minkä tahansa terveellisen ruokavalion tunnollinen noudattaminen liittyi vähäisempään kognitiivisten mielentoimintojen heikentymiseen, mutta erityisesti verenpaineen alentamiseen suunniteltu DASH-ruokavalio vaikutti analyysin perusteella suotuisalta. Sitä tunnollisesti noudattavien kognitiiviset mielentoiminnot heikentyivät 40 prosenttia epätodennäköisemmin kuin osallistujien, joiden ruokavalio oli epäterveellisin. DASH-ruokavalion osalta yhteys nähtiin myös ammattilaisten tekemissä kognitiivisissa arvioissa.

Suotuisat yhteydet selittyivät pitkälti runsaalla kasvisten, kalan ja täysjyväviljan syömisellä, suolan välttämisellä sekä kohtuullisella viinin nauttimisella. Runsas punaisen lihan, prosessoitujen lihajalosteiden ja sokerijuomien käyttö sen sijaan liittyi kognitiivisten mielentoimintojen heikentymiseen.

Yhdysvaltalaisten tulokset lisäävät näyttöä terveellisen ruokavalion hyödyistä ja osoittavat varsinkin keski-iän ruokavalion merkityksen muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen ylläpidossa. Ruokavalion lisäksi kuitenkin monet muutkin seikat vaikuttavat kognitiivisiin mielentoimintoihin, joten tuloksia kannattaa tulkita maltilla.

Artikkeli Kasvispainotteinen ruokavalio ylläpitää muistia julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.

Liikunta keski-iässä pidentää ikää

Liikuntasuositusten mukaisesti keski-iässä liikkuvat elävät todennäköisemmin muita pitempään, kertoo tuore australialaistutkimus.

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

Liikuntasuositusten mukaisesti keski-iässä liikkuvat elävät todennäköisemmin muita pitempään, tuore australialaistutkimus vahvistaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 11 000 vuosina 1946–1951 syntynyttä australialaisnaista. Viisitoistavuotisen tarkastelujakson aikana naisten fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kolmen vuoden välein.

Tulosten perusteella naisen riski menehtyä 15 vuoden seurannan aikana oli puolet pienempi, jos hän liikkui suositusten mukaisesti koko tutkimuksen ajan. Tämä havaittiin verrattuna naisiin, joiden fyysinen aktiivisuus jäi koko seurannan ajan alle liikuntasuositusten.

Riittävänä liikuntana pidettiin vähintään 2 tuntia 30 minuuttia reipasta liikkumista viikossa. Tämä saattoi tarkoittaa esimerkiksi uintia, jumppaa tai tanssia.

Keski-iän liikunnallisuus on aiemmin yhdistetty myös pienempään sydän- ja verisuonitaudeista ja syövästä johtuvaan kuolleisuuteen, mutta tässä tutkimuksessa tulokset jäivät epäselviksi. Myöskään seurannan aikana aloitetun liikuntaharrastuksen vaikutuksista ei saatu selkeitä tuloksia, mikä tutkijoiden mukaan voi johtua siitä, että aineisto ei ollut riittävän suuri niiden havaitsemiseen.

Tulokset julkaistiin PLOS Medicine -lehdessä.

Artikkeli Liikunta keski-iässä pidentää ikää julkaistiin ensimmäisen kerran Iisalmen ykkösapteekki.